Nyt pitäisi kai kirjoittaa jokin fiksu ja filmaattinen esittelyteksti ja tervetulotoivotus, mutta sen sijaan totean asiaa sen kummemmin alustamatta, että tänään on tavallaan aika rankka päivä. Tajusin ehkä ensimmäistä kertaa sen, että olen ihan oikeasti voimaton addiktion kanssa. Aikaisemmin kuvittelin, että voisin lakaista koko jutun maton alle vain lopettamalla, ja aloittamalla uudenlaisen elämän, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tänään ymmärsin, että menneisyys tulee olemaan mukanani, halusin sitä tai en. Tärkeintä olisi päästää irti siitä kaikesta päänsisäisestä roskasta jota kantaa mukanaan, niin että menneisyyden tapahtumia voi pitää opettavaisina kokemuksina, eikä tuskallisena painolastina.

Nyt ajatus katkeaa, ei muuta tällä erää.